Kulttuurin harjoittamisrauha

Kulttuurin harjoittamisrauha on ihmisoikeuksiin liittyvä periaate, joka korostaa vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeutta omaan kulttuuriinsa. Se tarkoittaa yhteisön oikeutta ylläpitää, kehittää ja siirtää eteenpäin omaa kulttuuriaan, perinteisiä elinkeinojaan ja siihen liittyvää tietoa ilman ulkopuolista häirintää, painostusta tai uhkaa sekä saada ulkopuolinen toiminta sovitettua niin, ettei se vaaranna kulttuurin harjoittamista.

Tässä yhteydessä kulttuurin harjoittamisrauha tarkoittaa, että matkailutoiminta tai matkailijat eivät saa estää, häiritä tai vääristää saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamista, yhteisön omia tapahtumia tai tiedonvälityksen tapoja. Toiminnan tulee olla sovitettu yhteen saamelaisyhteisön aikataulujen, paikkojen ja arvojen kanssa. Kulttuurin harjoittamisrauha kattaa sekä aineellisen että aineettoman kulttuuriperinnön, kuten kielen, taiteen, musiikin, käsityötaidot, perinteisen tiedon (árbevirolaš diehtu, ärbivuáválâš tiätu, äʹrbbvuõđlaž teâtt), perinteiset elinkeinot sekä muut perinteet.

Kulttuurin harjoittamisrauhan keskeisiä ulottuvuuksia ovat:

• Oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan:

Yhteisöllä on vapaus harjoittaa ja kehittää omia tapojaan, perinteitä ja elinkeinoja ilman ulkopuolista rajoittamista.

• Suoja häirinnältä ja painostukselta:

Kulttuurin harjoittamiseen ei saa puuttua, estää tai vääristää ulkopuolelta – ei viranomaisten, yritysten eikä muiden toimijoiden taholta.

• Kattaa aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön:

Suojan piiriin kuuluvat muun muassa kieli, taide, musiikki, käsityötaidot, juhlat, rituaalit, perinteinen tieto, perinteiset elinkeinot ja muut perinteet.

• Sovittaminen yhteen muiden toimintojen kanssa:

Kun yhteisön alueella harjoitetaan muuta toimintaa, kuten matkailua, sen tulee kunnioittaa ja huomioida paikallisia aikatauluja, arvoja ja tapoja.

Käytännön esimerkkejä kulttuurin harjoittamisrauhan rikkomisesta matkailussa:

• Poronhoito:

porotokan läpi hiihtäminen ja sen hajottaminen tai ei-porovapaiden metsästyskoirien käyttäminen voi häiritä porojen hyvinvointia ja liikkumista ja vaarantaa poronhoitoa.

• Metsästys ja kalastus:

metsästys tai kalastus yli oman tarpeen, tai silloin kun paikalliset jättävät esimerkiksi riekkometsästyksen väliin vähäisten kantojen vuoksi, voi heikentää riistakantojen kestävyyttä ja estää perinteisten pyyntitapojen, kuten ansapyynnin, säilymistä ja opettamista.

• Yhteisön tapahtumat:

hautajaisten valokuvaaminen tai lasten kuvaaminen saamenpuvuissa ilman vanhempien lupaa loukkaa yhteisön ja yksilöiden yksityisyyttä ja kulttuurin omaehtoista harjoittamista.

• Perinteisen tiedon siirtäminen:

poroerotusten häiritsevä kuvaaminen, äänekäs käyttäytyminen tai luvaton osallistuminen voivat vaikeuttaa työn tekemistä ja katkaista tilaisuuden, jossa perinteistä tietoa siirretään nuoremmille sukupolville.

Kulttuurin harjoittamisrauhaa tukevat myös kansalliset ja kansainväliset säädökset, kuten Suomen perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja alkuperäiskansojen oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset.