Turvaetäisyys

Turvaetäisyys tarkoittaa vähimmäisetäisyyttä, joka on pidettävä ihmisten, eläinten, esineiden tai rakenteiden välillä onnettomuuksien, vahinkojen sekä hyvinvointia vaarantavien tilanteiden ehkäisemiseksi (ks. myös sanasto: kotirauha). Se voi olla ennalta määritelty (esim. metreinä) tai harkinnanvarainen, mutta aina sellainen, että riski vahingoille pienenee ja toiminta on turvallista. Turvaetäisyyttä voi kutsua myös suojaetäisyydeksi.

Saamelaisten kotiseutualueella turvaetäisyys tarkoittaa ennen kaikkea välimatkaa, joka on säilytettävä poroihin ja muihin eläimiin niitä lähestyttäessä, tarkkailtaessa tai kuvattaessa. Näin varmistetaan eläinten hyvinvointi, turvallisuus ja luonnollinen käyttäytyminen. Porot ovat puolivillejä, ja niiden häiritseminen voi aiheuttaa stressiä, loukkaantumisia ja haittaa poronhoidolle.

Sopiva turvaetäisyys voi vaihdella vuodenajan, tilanteen, eläinlajin ja ympäristön mukaan. Se määritellään paikallisten toimijoiden (esim. paliskunnat, Metsähallitus) suositusten perusteella. Turvaetäisyyttä voi arvioida niin, että eläin ei häiriinny ihmisen läsnäolosta tai pakene paikalta. Yleisohje on tarkkailla eläimiä riittävän kaukaa ja pitää koirat kytkettyinä. Herkillä kausilla (porojen vasominen, rykimä) etäisyys pidetään erityisen suurena.

Kansainvälisesti turvaetäisyyksistä on usein annettu metrimääräisiä suosituksia (esim. 23 m pienemmistä sorkkaeläimistä, Colorado State University). Jos paikallista metriikkaa ei ole julkaistu, voidaan viestinnässä käyttää kansainvälisiä luontokatselun peukalosääntöjä sillä varauksella, että paikallinen ohjeistus menee aina näiden edelle.

Turvaetäisyyden noudattaminen on olennainen osa vastuullista ja eettisesti kestävää matkailua.