Varovaisuusperiaate

Varovaisuusperiaate on toimintaa ohjaava kansainvälisen ja kansallisen ympäristöoikeuden keskeinen periaate (EU-oikeudessa ennalta varautumisen periaate, SEUT 191 artikla), jonka tarkoituksena on estää ja minimoida haittoja ympäristölle, terveydelle ja kulttuurisille arvoille jo ennen kuin haittojen syy-yhteydet, todennäköisuus tai suuruus on voitu osoittaa täydellä tieteellisellä varmuudella.

Varovaisuusperiaate on ennaltaehkäisevä velvoite ja ennakoivaa riskienhallintaa, jossa epävarmuuteen liittyvät riskit huomioidaan päätöksenteossa. Epävarmuus ei saa johtaa toimettomuuteen, vaan velvoittaa ehkäisemään haittoja jo etukäteen. Periaate tukee eettisesti kestävää ja vastuullista matkailutoimintaa erityisesti silloin, kun toiminnan pitkäaikaisia ja kumulatiivisia vaikutuksia ei vielä tunneta. Tässä yhteydessä se tarkoittaa myös kulttuuristen oikeuksien suojaa ja sitä, että toiminnan suunnittelussa ja lupaprosesseissa varmistetaan saamelaisten oikeudet ja elinkeinojen jatkuvuus.

Etenkin saamelaisten kotiseutualueella toimivan matkailuyrityksen näkökulmasta varovaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että toiminnan suunnittelussa ja lupaprosesseissa varmistetaan saamelaisten oikeuksien ja perinteisten elinkeinojen jatkuvuus. Yrityksen on arvioitava toimintansa mahdollisia riskejä paitsi ympäristön ja talouden myös kulttuuristen ja sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi reittien sijoittelun, tapahtumien ajankohdan tai palveluiden sisällön muokkaamista ennakoivasti, jotta haittoja ei synny.

Matkailijan näkökulmasta varovaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että saamelaisten kotiseutualueella omaa toimintaa ohjaa varovaisuus, saamelaiskulttuurin ja elävän kulttuurimaiseman kunnioitus ja huomioiminen, esimerkiksi välttämällä herkkiä alueita, noudattamalla paikallisia ohjeita ja tekemällä valintoja, jotka tukevat luonnon ja kulttuurin kantokykyä.

Varovaisuusperiaate voi edellyttää muun muassa, että:

• toimijoiden on arvioitava paitsi ympäristöllisiä ja terveydellisiä myös kulttuurisia ja sosiaalisia riskejä, erityisesti saamelaisten kotiseutualueella.
• epävarmuuden vallitessa on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat olennaisesti heikentää saamelaiskulttuuria tai sen harjoittamisen edellytyksiä.