Ruokaturva

Ruokaturva tarkoittaa tilannetta, jossa kaikilla ihmisillä on kaiken aikaa fyysinen, sosiaalinen ja taloudellinen mahdollisuus hankkia riittävästi, turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän ravitsemustarpeitaan ja ruokamieltymyksiään terveellisen ja aktiivisen elämän ylläpitämiseksi. Tämä kansainvälisesti käytetty määritelmä pohjautuu YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) linjaukseen ja sisältää neljä ulottuvuutta:

• Saatavuus – ruokaa on tarpeeksi saatavilla
• Saavutettavuus – ihmisillä on varaa ja mahdollisuus saada ruokaa
• Käytettävyys – ruoka on ravitsevaa, turvallista ja terveellistä
• Vakaa saatavuus – tilanne säilyy vakaana myös kriisien ja kausivaihteluiden aikana

Suomessa ruokaturvaan sisältyy myös huoltovarmuus ja kotimaisen ruoantuotannon turvaaminen, erityisesti poikkeustilanteissa, sekä kestävän kehityksen periaatteiden noudattaminen ruoantuotannossa ja -kulutuksessa.

Tässä yhteydessä ruokaturva kattaa myös kulttuurisen ruokaturvan: oikeuden ja mahdollisuuden saada, käyttää ja siirtää eteenpäin omaan kulttuuriin kuuluvia ruokia, jotka on hankittu perinteisin menetelmin ja luonnon kiertokulkua kunnioittaen (esim. poronliha, kala, marjat, riista). Ruokaturva on kiinteä osa saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ja perinteistä tietoa (árbevirolaš diehtu, ärbivuáválâš tiätu, äʹrbbvuõđlaž teâtt), ja sen toteutuminen edellyttää luonnonvarojen vastuullista ja eettisesti kestävää käyttöä sekä ilmaston, ympäristön ja kulttuuristen oikeuksien turvaamista.

Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ruokaturvaa uhkaavista tekijöistä. Saamelaisten perinteiset elinkeinot ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Kalakantojen väheneminen ja lajiston muuttuminen, porojen laidunalueiden heikentyminen, sääolosuhteiden ennakoimattomuus ja lumen laadun muutokset vaikeuttavat sekä ravinnon hankintaa että perinteisten menetelmien käyttöä. Tämä haastaa sekä fyysistä että kulttuurista ruokaturvaa, sillä perinteiset ruoat ja niihin liittyvä tieto ovat osa saamelaisten identiteettiä ja kulttuurista jatkuvuutta.

Ruokaturva on perusoikeus. Saamelaisten näkökulmasta tämä tarkoittaa myös oikeutta omaan ruokajärjestelmäänsä, joka perustuu perinteisiin elinkeinoihin ja kulttuurisesti merkityksellisiin ruokiin. Näin ruokaturva liittyy kiinteästi alkuperäiskansojen oikeuteen ylläpitää kulttuuriaan ja elämäntapaansa. Ruokaturvan kulttuurinen ulottuvuus on vahvistettu myös kansainvälisessä alkuperäiskansoja koskevassa oikeudessa, jossa painotetaan perinteisten elinkeinojen, tiedon ja kulttuurin jatkuvuuden turvaamista.

Saamelaismatkailussa ruokaturva voi näkyä esimerkiksi siinä, että tarjottavat ateriat perustuvat paikallisiin ja perinteisiin raaka-aineisiin, joita hankitaan vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla, yhteistyössä paikallisyhteisön kanssa. Tämä tukee sekä ekologista kestävyyttä ja kantokykyä että kulttuurista jatkuvuutta.

Ruokaturvan ja siihen liittyvän kulttuurisen ulottuvuuden oikeudellinen perusta on vahvistettu useissa kansainvälisissä sopimuksissa ja julistuksissa:

• YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva sopimus CESCR, artikla 11
  • turvaa jokaiselle oikeuden riittävään ravintoon.
• ILO:n yleissopimus nro 169 ja
• YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus (UNDRIP)
  • vahvistavat alkuperäiskansojen oikeuden kulttuurinsa vapaaseen harjoittamiseen sekä vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen (FPIC) periaatteen.