Tulenteko

Tulenteko tarkoittaa tulen sytyttämistä ja ylläpitämistä esimerkiksi ruoanlaittoa, lämmitystä, valaistusta tai muuta tarkoitusta varten. Historiallisesti se on ollut yksi ihmisen keskeisimmistä taidoista, ja sitä on pidetty sekä eloonjäämisen välineenä että kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä. Saamelaisten kotiseutualueella tulenteko on perinteinen taito ja osa kulttuuriperintöä.

Laajasti ajateltuna tulenteko käsittää:

• Sytykkeiden hankinnan (esim. kaarna, heinä, tuohet, tikut)
• Sytytyksen (esim. tulitikku, sytytin)
• Tulen ylläpidon (esim. polttopuiden lisääminen, ilmanvaihdon säätely)

Tulenteko on säädeltyä toimintaa, jota rajoittavat lainsäädäntö (pelastuslaki ja järjestyslaki), paikalliset ohjeistukset ja olosuhteet (esim. maastopalovaroitus). Avotulen tekeminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan vaatii maanomistajan luvan. Valtion mailla Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa on yleinen lupa tehdä avotuli, ellei alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, järjestyssääntö tai maastopalovaroitus sitä kiellä. Yleinen lupa ei ole voimassa esimerkiksi luonnonsuojelualueilla, erämaa-alueilla tai maastopalovaroituksen aikana. Mikäli tulentekoa varten on osoitettu erillinen paikka, on sitä käytettävä.

Maastopalovaroituksen aikana tulenteko, myös kertakäyttögrillien käyttö, voi olla kokonaan kiellettyä, ja sääntöjen rikkominen voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa luonnolle, perinteisille elinkeinoille ja kulttuuriympäristölle. Tulenteosta vastuussa oleva on korvausvelvollinen, mikäli tuli aiheuttaa vahinkoa levitessään. Tuli kannattaakin aina tehdä vain turvalliseen, merkittyyn paikkaan sekä muistaa sammuttaa huolellisesti.