Sosiaalinen toimilupa

Sosiaalinen toimilupa (Social Licence to Operate, SLO) tarkoittaa paikallisyhteisön tai muiden vaikutuspiirissä olevien ryhmien antamaa hyväksyntää, luottamusta ja suostumusta toiminnalle, joka vaikuttaa heidän elämäänsä, kulttuuriinsa, ympäristöönsä tai hyvinvointiinsa. Sosiaalinen toimilupa ei perustu viranomaispäätökseen, vaan on epävirallinen ja kirjoittamaton, mutta silti keskeinen toiminnan hyväksyttävyyden kannalta. Sitä voidaan kuvata hiljaiseksi sopimukseksi tai yhteisön antamaksi jatkuvaksi arvioinniksi siitä, onko toiminta hyväksyttävää.

Sosiaalinen toimilupa ei ole pysyvä tila, vaan se rakentuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa toimijoiden ja yhteisöjen välillä. Se voi vahvistua tai heikentyä riippuen luottamuksesta, koetusta oikeudenmukaisuudesta ja siitä, kokeeko yhteisö toiminnasta olevan hyötyä vai haittaa. Käsitteen juuret ovat kaivos- ja luonnonvarateollisuudessa, mutta sitä on sovellettu myös matkailuun ja erityisesti jakamistalouteen, jossa hyväksyntä on usein tilannekohtainen ja hauras.

Tässä yhteydessä sosiaalinen toimilupa tarkoittaa saamelaisyhteisön hyväksyntää matkailutoiminnalle, joka vaikuttaa heidän elämäänsä, kulttuurin harjoittamiseensa tai elävään kulttuurimaisemaansa. Se on yhteisön antama luottamus ja suostumus, joka perustuu avoimeen vuoropuheluun, läpinäkyvyyteen ja kunnioitukseen. Sosiaalinen toimilupa liittyy erityisesti siihen, että matkailutoiminta toteutetaan tavalla, joka kunnioittaa saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana, tukee perinteisiä elinkeinoja (poronhoito, kalastus, metsästys, keräily, duodji, tyeji, tuejj) ja vaalii perinteistä tietoa (árbevirolaš diehtu, ärbivuáválâš tiätu, äʹrbbvuõđlaž teâtt). Sosiaalinen toimilupa syntyy pitkäjänteisestä yhteistyöstä ja edellyttää, ettei toiminnasta synny yhteisölle vähäistä suurempaa haittaa. Sosiaalisen toimiluvan rinnalla puhutaan myös kulttuurisesta toimiluvasta (Cultural Licence to Operate, CLO), joka korostaa toiminnan kulttuurista hyväksyttävyyttä ja sitä, että matkailutoiminta saa yhteisön mandaatin vain, jos se kunnioittaa saamelaiskulttuurin arvoja, perinteitä ja itsehallintoa.

Sosiaalinen toimilupa on aina kontekstisidonnainen: se rakentuu tiettyyn aikaan, paikkaan ja yhteisöön liittyvissä olosuhteissa. Saamelaismatkailussa tämä tarkoittaa, että hyväksynnän antajina voivat olla useat eri tahot kuten perinteisten elinkeinojen harjoittajat, kulttuuriperinnön haltijat sekä yhteisön institutionaaliset edustajat.   Toimilupa toimii sekä käytännön hyväksynnän mittarina että välineenä, joka vahvistaa luottamusta ja kulttuurista itsehallintaa.

Saamelaismatkailussa sosiaalisen toimiluvan edellytyksiä ovat:

• Aito osallistaminen ja neuvottelut paikallisten yhteisöjen ja/tai Saamelaiskäräjien kanssa.
• Vastuullisen ja eettisesti kestävän toimintatavan osoittaminen käytännössä. Toiminta ei saa vaarantaa tai heikentää huomattavasti perinteisiä elinkeinoja, kulttuuria tai elävän kulttuurimaiseman kestävyyttä tai kantokykyä.
• Sosiaalisen kestävyyden ja kantokyvyn kunnioittaminen: matkailun ei tule häiritä arkea, juhlaa tai perinteisiä käytäntöjä elävässä kulttuurimaisemassa.

Sosiaalinen toimilupa voidaan menettää, jos toiminta rikkoo luottamusta, aiheuttaa haittaa tai toteutetaan ilman yhteisön osallistumista. Se täydentää virallista lainsäädäntöä: vaikka lupa viranomaisilta olisi kunnossa, ilman yhteisön hyväksyntää toiminta voi menettää legitimiteettinsä ja maineensa.

Sosiaalinen toimilupa on jatkuva ja dynaaminen prosessi, jonka ylläpitäminen on usein haastavampaa kuin sen alkuperäinen saavuttaminen, sillä se edellyttää toimijoilta pitkäjänteistä sitoutumista, avoimuutta ja kykyä muuttaa toimintaansa yhteisön palautteen perusteella. Saamelaismatkailussa sosiaalinen toimilupa on keskeinen vastuullisuuden mittari ja edellytys sille, että matkailu voi toimia kestävällä, yhteisön hyväksymällä ja luottamusta rakentavalla tavalla. On tärkeää korostaa, että sosiaalinen toimilupa ei voi perustua yksittäisen henkilön antamaan suostumukseen, vaan se syntyy aina yhteisön kollektiivisesta prosessista.

Sosiaalisen toimiluvan käsite kytkeytyy kansainvälisiin alkuperäiskansoja koskeviin oikeuksiin sekä laajempiin ihmisoikeusperiaatteisiin, joissa painotetaan yhteisön osallistumista, suostumusta ja oikeutta vaikuttaa toimintaan, joka koskee heidän maitaan, kulttuuriaan ja elinkeinojaan.