Poroerotus

Poroerotus (rátkkašeapmi/bigálus, pygálys, pikalõs) on poronhoidon keskeinen ja vuosittain toistuva työvaihe, jossa porot kootaan laajoiltakin laidunalueilta erotusaitaan ja lajitellaan eri tarkoituksiin. Poroerotuksia järjestetään perinteisesti syksyisin, jolloin porot hakeutuvat luonnostaan tokkiin. Ilmastonmuutoksen myötä poroerotusten ajankohta on pikkuhiljaa siirtymässä talvikuukausille. Erotuksessa porot tunnistetaan korvamerkeistä, erotetaan teuraaksi menevät eläimet ja jaetaan eloporoiksi jäävät omistajilleen. Poroerotus on olennainen osa poronhoitoa, joka on yksi saamelaisten perinteisistä elinkeinoista.

Saamelaisten kotiseutualueella poroerotus kuuluu osana saamelaiseen kulttuuriin ja elinkeinonharjoittamiseen. Se on siidan, tokkakuntien ja sukujen yhteisöllinen tapahtuma, jossa ylläpidetään sosiaalisia suhteita ja siirretään perinteistä tietoa, esim. sanastoa ja taitoja, seuraaville sukupolville. Poroerotukseen liittyy myös kulttuurisen jatkuvuuden ulottuvuus, sillä se kokoaa yhteisön yhteen ja vahvistaa poronhoidon asemaa elinkeinona ja kulttuurimuotona. Eläinten hyvinvointi on tärkeä osa saamelaista poronhoitoa ja poroista pyritään huolehtimaan huolellisella ja rauhallisella käsittelyllä.

Poroerotukseen liittyvä matkailu on mahdollista vain poroisännän ja erotuksiin osallistuvien luvalla ja siten, että se ei häiritse työn sujuvuutta, työturvallisuutta, eläinten hyvinvointia eikä poronhoidon perinteisiä käytäntöjä. Poroerotus ei ole avoin yleisölle ilman kulttuurin haltijoiden lupaa ja huolellista ennakkosuunnittelua. Valokuvauksesta ja valokuvien julkaisemisesta tulee sopia erikseen kuvissa näkyvien henkilöiden, porojen omistajien sekä kyseisen paliskunnan (tai sen edustajan, kuten poroisännän) kanssa. Lisäksi tulee kunnioittaa yhteisön päätöksiä siitä, saako poroerotustilanteita kuvata ja missä yhteyksissä kuvia voidaan käyttää.