Laavu – lávvu

Laavu (lávvu, láávu, kååvas) on yksi saamelaisten perinteisistä asumismuodoista: kartiomainen ja siirrettävä tilapäisasumus, jota on perinteisesti käytetty erityisesti poropaimentolaisuudessa tunturialueilla. Laavun runkorakenteen muodostavat kolme valtaruodetta eli kannattavaa laavupuuta (válddahat, váldâttuvâh, väʹlddmuõrr) ja laavupuut (lávvomuorra, lávumuorâ/lávuruođa, kååvasruõđ). Runko peitetään louteella (loavdda, loovdâ, värjj). Kesäisin louteena voidaan käyttää kevyempää kangasta (fárju, várju, värjj). Laavun keskellä on tulisija, ja ruoteet risteävät yläosastaan.

Laavu on helppo pystyttää ja purkaa. Se on kevytrakenteinen ja helposti siirrettävä. Laavun valtaruoteita ja laavupuita ei aina kuljeteta mukana vaan ne saatetaan jättää toistuvasti käytettyyn pystytyspaikkaan odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Tarvittaessa uusia laavupuita on suhteellisen nopea ja vaivaton tehdä paikan päällä.

Laavu tarkoittaa eri asiaa suomeksi ja saameksi, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin. Suomen kielessä termi laavu viittaa yleensä avonaiseen taukopaikkaan tai nuotiokatokseen, jossa on kolme seinää ja katto. Lisäksi suomen kielessä puhutaan usein kodasta, kun tarkoitetaan saamelaista laavua. Laavu eroaa kodasta ennen kaikkea rungon rakenteen osalta. Laavussa ei ole kotakorvia ja ruoteet ovat yksinkertaisempia. Saamelainen laavu on osa saamelaisten kulttuuriperintöä, perinteistä rakennusperintöä ja elämäntapaa.

Vastuullisessa ja eettisesti kestävässä saamelaismatkailussa on tärkeää käyttää oikeita nimiä ja tunnistaa laavun kulttuurinen merkitys. Tarkka ja tietoinen kielenkäyttö auttaa varmistamaan, että perinne ja kulttuurinen tausta tulevat esiin oikealla tavalla.