Kota

Kota (goahti, kuáti, kueʹtt) on yksi saamelaisten perinteisistä ja keskeisistä asumismuodoista. Kodan runkorakenteen muodostavat neljä kaaripuuta eli kotakorvaa (goahtebeallji, kuátipelji, väʹlddmuõrr), savupuu (suomuorra, suovâmuorâ, suõvvmuõrr), kaksi poikkipuuta (doaresmuorra, tuárismuorâ, cõgldõk) ja ruoteet (caggi, ruođâ, ruõđ). Kodassa on myös ovi (uksa, uksâ, uhss) sekä kate, esim. loude (loavdda, loovdâ, värjj).

Kotaa on käytetty kaikilla saamelaisten asuttamilla alueilla. Kota on ollut erityisesti pysyvämmän oleskelun: talviasumisen ja pidemmän viipymisen rakennusmuoto. Sen rakennustapa on sopeutunut pohjoisen luonnonolosuhteisiin, perinteisiin elinkeinoihin ja vuodenaikojen kiertoon. Kota on voinut olla pysyvä tai siirrettävä. Pysyvään käyttöön tarkoitettujen kotien runko tehtiin paksummista ja tukevammista puista kuin kevyempien siirrettävien kotien. Kodat rakenteineen heijastavat saamelaisyhteisöjen paikallisia kulttuurisia ratkaisuja asumiseen kuvastaen samalla osaa laajemmasta kulttuurisesta ja ekologisesta tietojärjestelmästä.

Historiallisesti tunnetaan useita erilaisia kotatyyppejä. Kodan perusrakenne on kuitenkin ollut kestävä ja rakenteellisesti samanlainen riippumatta katemateriaalista. Katemateriaalit ovat vaihdelleet kulloistenkin tarpeiden, saatavuuden ja käyttötarkoituksen mukaan.

Kodat voidaan erottaa useisiin kotatyyppeihin, jotka eroavat toisistaan mm. siirrettävyyden ja käyttötavan mukaan:

• Sarvikota/korvakota (bealljegoahti, kuáti, čokk-kueʹtt)
  • Kevytrakenteisia, kangas- (loude) tai raanukatteisia, siirrettäviä, helposti ja nopeasti pystytettäviä ja purettavia. Sen keskeiset osat – kotakorvat, ruoteet ja kotavaatteet – kuljetettiin vuodenaikaismuutoissa mukana.
• Turvekodat/kammit (lávdnjegoahti, lavŋekuáti, lâuʹŋŋkueʹtt),
  • puu-, tuohi- ja turvekatteisia kotia, joita käytettiin erityisesti talviasumuksina pysyvillä asuinpaikoilla.
• Kivikodat
  • alaosa ladottu kivistä
• Tuohikodat
  • kate tuohesta
• Hirsi- ja salvoskodat
  • rakentuivat hirsisalvoksen ja kaaripuurungon yhdistelmälle

Laavu (lávvu, láávu, kååvas) on oma rakenteellinen tyyppinsä ja eroaa kodasta ennen kaikkea rungon rakenteen osalta. Se on kevytrakenteinen ja helposti pystytettävä tilapäisasumus. Laavussa ei ole kotakorvia ja ruoteet ovat yksinkertaisempia. Laavun ruoteet risteävät yläosastaan. Laavun ruoteita ei aina kuljeteta mukana vaan ne saatetaan jättää toistuvasti käytettyyn pystytyspaikkaan odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Tarvittaessa uusia laavupuita on suhteellisen nopea ja vaivaton tehdä paikan päällä.

Vastuullisessa ja eettisesti kestävässä saamelaismatkailussa on erityisen tärkeää käyttää oikeita nimiä ja tunnistaa kotarakenteiden kulttuurinen merkitys. Suomen kielessä puhutaan usein kodasta, kun tarkoitetaan laavua. Termiä saamelainen laavu ei tule sekoittaa termiin kota. Saamelainen laavu ei vastaa suomen kielen laavu-sanaa, joka tarkoittaa avointa nuotiokatosta. Suomen kielessä sana kota viittaa usein yleisesti retkeilyrakennuksiin, joissa on tulipesä keskellä. Suomalainen kota eroaa olennaisesti saamelaisten kodasta, joka on osa perinteistä rakennusperintöä ja elämäntapaa.