Roskaaminen

Roskaaminen tarkoittaa jätteiden, esineiden tai muun luontoon kuulumattoman aineksen jättämistä, pudottamista tai levittämistä ympäristöön. Se aiheuttaa epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähenemistä tai haittaa luonnolle, eläimille ja ihmisille. Roskaaminen voi olla tahallista tai huolimattomuudesta johtuvaa, ja se on kielletty jätelaissa, järjestyslaissa ja rikoslaissa. Jo vähäisestä roskaamisesta voidaan määrätä rikesakko. Roskaamisen seuraukset ulottuvat esteettisestä haitasta eläinten loukkaantumisiin, myrkkyjen ja muovien päätymiseen ravintoketjuun sekä turvallisuuden vaarantumiseen.

Saamelaisten kotiseutualueella roskaaminen koskettaa myös saamelaisten kulttuuria, arvoja ja elinkeinoja. Roskat voivat vahingoittaa poronhoitoa, kalastusta, metsästystä ja keräilyä – perinteisiä elinkeinoja, jotka ovat yhä saamelaisille merkittäviä toimeentulon ja identiteetin lähteitä. Lisäksi roskaaminen voi heikentää kulttuurisesti merkittävien paikkojen arvoa sekä saamelaiskulttuurin jatkuvuuden edellytyksiä:

• Järviin ja jokiin jätetty muovi tai verkonpätkät voivat vahingoittaa kaloja ja pienentää saaliita, heikentäen perinteisen kalastuksen jatkuvuutta.
• Laidunalueille jääneet roskat voivat aiheuttaa poroille loukkaantumisia tai sairauksia, vaarantaen poronhoidon edellytyksiä.
• Kulttuurisesti merkittävien ja pyhien paikkojen roskaaminen tai turmeleminen loukkaa yhteisön arvoja ja perinteitä heikentäen kulttuurin siirtymistä tuleville sukupolville.

Roskaamisen ehkäisy on keskeinen osa vastuullista ja eettisesti kestävää matkailua sekä luonnon, kulttuurin ja paikallisyhteisön kunnioittamista ja huomioimista.

• kaikki jätteet on vietävä pois luonnosta ja elävästä kulttuurimaisemasta, mitään ei saa jättää jälkeensä vaan roskat tulee toimittaa niille varattuihin jäteastioihin tai -paikkoihin.
• ympäristöä ei kuormiteta jätteillä, eikä luonnon kiertokulkuun puututa haitallisilla aineilla.
• roskaaminen saamelaisalueilla loukkaa myös kulttuurisia arvoja ja perinteisiä maankäyttötapoja.