Leuʹdd

Kolttasaamelainen musiikkikulttuuri on rikasta ja monivivahteista. Siihen kuuluvat kehtolaulut, itkuvirret ja luonto- ja eläinaiheiset laulut, johon liittyy poronkutsunnat ja eläinäänien matkintaperinne. Yksi keskeisimpiä osia on kuitenkin tarinanlaulantaperinne eli leuʹdd -perinne. Leuʹddit ovat yksilöllisiä, omintakeisia symbolisia lauluja. Leuʹdd on aina jonkun oma, jonkun henkilön leuʹdd. Leuʹddin omistaja on päähenkilö leuʹddissa ja juonena on hänen elämäänsä liittyvä tarina. Niin sanat kuin melodiatkin sisälsivät perinteisesti hyvin paljon viittauksia, jotka aukesivat vain kulttuurin sisällä oleville jäsenille. Tarinoissa saatettiin viitata vihjaillen tapahtumiin, jotka olivat vain yhteisön tiedossa ja ymmärrettävissä. Lisäksi melodiatkin saattoivat olla eri sukujen symboleita tai paikkaan sidottuja.
Kolttasaamelainen musiikkiperinne on ollut vahvaa vielä pitkälle Suomeen asuttamisen jälkeisiin murrosaikoihin, mutta kielen heiketessä on erityisesti leuʹdd -perinne kärsinyt. Kielen ja kulttuurin elvytystyön tuloksena on kuitenkin nähtävissä leuʹdd -perinteenkin elpymistä.