Iglu

Perinteisessä merkityksessään iglu tarkoittaa lumen tai jään lohkoista koottua kupolimaista rakennelmaa, jota arktisten alueiden alkuperäiskansat (esim. inuitit ja inupekit) ovat käyttäneet talviasumuksenaan erityisesti Kanadassa, Alaskassa ja Grönlannissa. Sen rakenne perustuu lumen eristävään kykyyn ja sen kestävyyteen kovia tuulia ja kylmyyttä vastaan, tarjoten tehokkaan suojan vaativissa arktisissa olosuhteissa.

Iglu ei kuulu perinteisiin saamelaisasumuksiin. Saamelaisilla on omia talvi- ja väliaikaisasumuksia, kuten laavu (lávvu, láávu, kååvas) ja kota (goahti, kuáti, kueʹtt), joiden rakenne ja käyttö perustuvat saatavilla oleviin luonnonmateriaaleihin sekä poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen kiertokulkua seuraavaan, liikkuvaan elämäntapaan.

Saamelaisten kotiseutualueella iglu -nimitystä käytetään usein moderneista, hyvinkin erimallisista lasiseinäisistä ja -kattoisista majoitusrakennuksista, joista avautuu esteetön näkymä ympäröivään luontoon – erityisesti tähtitaivaalle ja revontuliin. Lasi-iglut ovat suosittuja etenkin talvimatkailussa.

Iglu sanana ja majoitustilana luokitellaan saamelaismatkailun eettisen ohjeen mukaan lainattuihin perinteisiin, koska se kuuluu toisten alkuperäiskansojen kulttuuriperintöön. Sen virheellinen liittäminen saamelaiskulttuuriin voi johtaa kulttuuriseen harhaanjohtamiseen, vääristää matkailijoiden käsityksiä ja heikentää saamelaismatkailun eettisyyttä.