Perinneruoka

Saamelainen perinneruoka on paljon muutakin kuin poronkäristys lisukkeineen. Saamelainen ruokavalio on muodostunut maanantimista, joita on perinteisesti aina hyödynnetty maan kantokyvyn rajoissa. Saamelaisten alkuperäiskansakulttuuri on vanhastaan hyödyntänyt kasveja, eläimiä, kaloja ja lintuja, joita alueella jo luonnostaan kasvaa ilman ihmisen myötävaikutusta. Toisin sanoen saamelaiset ovat käyttäneet kaikkea sitä, minkä luonto itse vuosittain kasvattaa ihmisen hyödynnettäväksi joko välittömästi tai välillisesti. Koska tunturi- ja metsäraja-alueen luonnon vuotuinen kasvu on vain 1/10–1/20 havumetsäalueen kasvusta, ovat saamelaiskulttuurin harjoittajat tarvinneet vastaavasti suurempia alueita elinkeinojaan varten. Tällainen saamelaisten ruokakuntien ja kylien laajojen alueiden ekstensiivinen maankäyttö on kuitenkin perustunut koko alueen tarkkaan käyttöön alueen luonteen ja tuoton mukaisesti. Perinteiset elämäntavat ovat perustuneet maiden ja resurssien käyttöön ja näiden käyttötapojen jatkuvaan kehitykseen, joka on ollut elinehto vaativissa ja karuissa olosuhteissa. Tämä suojaava, huolehtiva suhde maahan, elättäjään, on ollut kaikkien saamelaista yhteisöä koskevien sääntöjen, säädöksien, lakien, käytäntöjen ja toimien perusta.