Metsästyskoirat

Metsästyskoirat ovat erityisesti metsästystä varten koulutettuja koiria, joita käytetään riistaeläinten jäljittämiseen, ajamiseen, paikallistamiseen tai noutamiseen.

Saamelaisten kotiseutualueella metsästys on perinteisesti perustunut yksinkertaisiin ja hallittuihin menetelmiin, kuten yhden metsästäjän ja yhden koiran yhteistyöhön. Tapa tukee sekä metsästyksen hallittavuutta että poronhoidon ja muiden elinkeinojen häiriöttömyyttä. Ulkopuolelta tuodut käytännöt – kuten useiden koirien samanaikainen käyttö, ei-porovapaiden koirien tuominen alueelle tai koirien päästäminen GPS-paikantimien avulla laajoille alueille – poikkeavat tästä ja voivat aiheuttaa ongelmia. Koirat voivat häiritä porojen laiduntamista, vaarantaa perinteisten elinkeinojen harjoittamista sekä aiheuttaa merkittäviä taloudellisia ja kulttuurisia vahinkoja. Koira on lain (järjestyslaki, metsästyslaki, poronhoitolaki) mukaan pidettävä hallinnassa, ja omistaja on aina korvausvelvollinen sen aiheuttamista vahingoista.

Poro pitää koiraa petoeläimenä ja voi säikähtää vakavasti sen läsnäolosta. Irrallaan oleva koira voi hajottaa porotokan, ajaa sen väärälle laidunalueelle tai aiheuttaa tiineelle vaatimen keskenmenon ja vasan kuoleman, vaikka koira olisi vain leikkisä tai utelias. Siksi koiran hallinta on välttämätöntä paitsi vahinkojen ehkäisemiseksi myös saamelaisten perinteisten elinkeinojen turvaamiseksi.

Metsästyskoirien käyttöön saamelaisten kotiseutualueella liittyy erityisiä velvoitteita, joista säädetään Suomen laissa:

• Järjestyslaki (612/2003) 14 §
  Koira on pidettävä kytkettynä taajamassa sekä aina hallinnassa myös muualla, jotta se ei pääse irti ja aiheuta vahinkoa.
• Metsästyslaki (615/1993) 51, 52 ja 53 §
  Koiran käyttäminen metsästykseen edellyttää maanomistajan lupaa. Lisäksi koiran tulee olla hallinnassa, ja poronhoitoalueella sen käyttöön liittyy erityisiä rajoituksia. Koiran kouluttaminen ja käyttäminen riistanhoidossa edellyttää maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Valtion mailla luvan voi myöntää Metsähallitus, joka rajaa myös koulutusalueet. Irtipitolupa ei ole yleinen oikeus, vaan siihen liittyy rajoituksia ja velvollisuuksia: koira saa olla irti vain luvallisella alueella ja silloin, kun se on varmasti hallinnassa.
• Poronhoitolaki (848/1990) 42 §
  Koiran omistaja tai haltija on velvollinen korvaamaan porolle aiheutuneet vahingot.