Lähiruoka

Maa- ja metsätalousministeriön määritelmän mukaan lähiruoka tarkoittaa erityisesti paikallisruokaa, joka edistää alueen taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Se on tuotettu ja jalostettu paikallisista raaka-aineista ja markkinoidaan sekä kulutetaan omalla alueella, jolla tarkoitetaan maakuntaa tai sitä pienempää aluetta.

Laajemmin lähiruoka tarkoittaa ruokaa, joka on tuotettu, pyydetty, kerätty tai kasvatettu mahdollisimman lähellä sen käyttöpaikkaa, hyödyntäen paikallisia luonnonvaroja ja osaamista. Saamelaisten kotiseutualueella lähiruokaa ovat esimerkiksi poronliha, kala, riista, marjat, sienet, yrtit ja muut luonnontuotteet, jotka hankitaan vastuullisesti ja eettisesti kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja usein perinteisin menetelmin.

Saamelaiskulttuurissa lähiruoka on kiinteä osa perinteisten elinkeinojen ja kulttuurin jatkuvuutta sekä perinteistä tietoa (árbevirolaš diehtu, ärbivuáválâš tiätu, äʹrbbvuõđlaž teâtt). Se kytkeytyy luonnon kiertokulun seuraamiseen, vuodenaikaisrytmiin ja omavaraisuuteen. Lähiruoan merkitys ei rajoitu ravintoon – sen mukana siirtyvät myös taidot, tarinat ja yhteisölliset käytännöt sukupolvelta toiselle.

Vastuullisessa ja eettisesti kestävässä saamelaismatkailussa lähiruoka voi näkyä esimerkiksi aterioissa, joissa hyödynnetään aidosti paikallisia raaka-aineita ja joissa kerrotaan niiden alkuperästä sekä yhteydestä maisemaan, luontoon ja kulttuuriin (ml. saamen kieleen). On tärkeää, että lähiruoka esitetään matkailussa oikeassa kulttuurisessa yhteydessä ja että sen käyttö tukee yhteisöä ja eettisesti kestävää kehitystä – näin vahvistetaan sekä eettistä matkailua että saamelaisen kulttuuriperinnön säilymistä.