Immateriaalioikeudet

Immateriaalioikeudet tarkoittavat luovan työn tuloksiin ja muuhun aineettomaan omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia, joita suojaa lainsäädäntö. Ne jaetaan tavallisesti tekijänoikeuksiin, lähioikeuksiin ja teollisoikeuksiin, joihin kuuluvat esimerkiksi tavaramerkit, patentit ja mallioikeudet. Tekijänoikeudet turvaavat kirjallisten ja taiteellisten teosten käyttöä, kun taas lähioikeudet antavat suojaa muun muassa esittävien taiteilijoiden esityksille ja äänitteiden tuottajille.

Saamelaiskulttuurissa immateriaalioikeudet liittyvät myös aineettoman kulttuuriperinnön, kuten perinteisen tiedon (árbevirolaš diehtu, ärbivuáválâš tiätu, äʹrbbvuõđlaž teâtt), käsityömallien, kielen, musiikin ja muiden kulttuuri-ilmaisujen suojaan. Kansainvälisesti alkuperäiskansojen immateriaalioikeuksia koskevat YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus (UNDRIP), Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) työ sekä ILO:n yleissopimus nro 169 korostavat yhteisöllistä omistajuutta ja vapaan, tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen (FPIC) periaatetta.

Esimerkkejä immateriaalioikeuksien loukkaamisesta ovat:

• joiun tai muun perinteisen laulun kopiointi, äänittäminen ja käyttö ilman esiintyjän ja yhteisön lupaa
• saamenkäsityön (duodji, tyeji, tuejj) mallin jäljentäminen ja myynti ilman lupaa
• perinteisen tarinan käyttö kaupallisessa tuotteessa ilman kulttuurin haltijoiden suostumusta.

Tässä yhteydessä immateriaalioikeuksien kunnioittaminen merkitsee sitä, että aineettoman kulttuuriperinnön käyttö edellyttää asianmukaista sosiaalista ja kulttuurista toimilupaa ja että oikeudet tunnistetaan ja hyväksytään koko yhteisön omaisuutena. Näin varmistetaan kulttuurisen jatkuvuuden säilyminen ja ehkäistään kulttuurin omimista.